Tutut nurkat tutummiksi - Lähimatkailua Ruoveden mummulasta käsin

Kesällä 2020 emme mielestämme juurikaan matkailleet. Tai no, nyt kun asiaa tarkastelee näin jälkikäteen, niin kyllä me sittenkin matkailimme. Harvemmin sitä mieltää "matkailevansa", kun liikkuu kotimaassa niissä tutuissa kohteissa. Tänä vuonna kotimaan matkailu on saanut aivan uuden boostin koronakevään seurauksena. Ja hyvä niin. Matkailu monesti sisältää kulttuuria ja taidetta niin, ettemme edes välttämättä tietoisesti sitä huomaakaan. Ja onko sillä väliä, tiedostaako asian vai ei, mikäli se tuottaa meille iloa ja hyvää mieltä pitkälle tulevaan? Ja muistoja.

Mitä jos tekisimme kulttuurin ja taiteen kuluttamisesta itsellemme arkisen rutiinin? Sallisimme itsellemme jokaviikkoisen pysähdyksen ja hengähdystauon kulttuurin äärellä. Sanotaan, että yleensä ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Vierailuun ei tarvitsisi ladata suuria odotuksia tai aikaa tuntitolkulla - kunhan vain käväisee ja toteaa että tällaista oli tällä kertaa. Ilman sen suurempia mietteitä. Silleen rennosti nauttien. Tulisi samalla tuettua paikallisia toimijoita, joista monet ovat pienyrittäjiä.

Jospa päättäisimme, että tänään poikkean tuohon viereiseen kulttuurikohteeseen, jonka ohi kuljen jatkuvasti. Kesälomareissu starttaisi lähialueen nähtävyyksillä, joiden näkemisestä on kulunut tovi jos toinenkin. Työviikon päättäisi rentouttava reissu luonnon keskellä maisemia ihaillen. Mitäpä jos nauttisikin sen kupillisen kuumaa kahvilassa, jonka seiniltä voi bongata vaihtuvan taidenäyttelyn?

Oi menkää ja tehkää niin. Tehdään näistä hetkistä yhtä normaaleja kuin kauppareissut. Siinähän ne samalla hoituu kätevästi muiden asioiden lomassa.

Loppuun vielä kuvaterveiset meidän reissukohteista Pirkanmaalta: Tampere, Lempäälä, Ruovesi ja Juupajoki. Joihinkin paikkoihin ajauduimme itsestään, toisiin päätimme lähteä. Paljon nähtiin, mutta kyllä jäi vielä vuosiksi nähtävää!

P.S. Ja kuviahan riittää. Ja riittää. Ja riittää.

JUUPAJOKI

- Juupajoen rotko. Sinne oli pakko päästä. Olen asunut elämäni ensimmäiset 19 vuotta 12 kilometrin päässä tästä, enkä ole aiemmin saanut aikaiseksi - tai ainakaan muista - vierailleeni siellä aiemmin. Somessa törmäsin aika ajoin tuttuihin, jotka olivat siellä käyneet. Nyt oli meidän aikamme. Pyyhimme pölyt vanhempieni pikkuveljelleni 27 vuotta sitten hankitusta rinkasta ja suuntasimme porukalla lasten ja isovanhempien kanssa matkaan. Kyllä kannatti! Onneksemme sinne oli juuri tänä kesänä erään hankkeen tiimoilta valmistunut sammalhahmoja ja paikallisen koristepuusepän tekemiä mietelausetauluja. Taulujen tekstit olivat Risto Rasan metsä- ja luontoaiheisia runoja.

Samalla reissulla oli A I V A N pakko käydän tänä kesänä avatussa Walleniuksen Wapriikissa. Sain vanhemmiltani Aamulehden lahjatilauksen, joten olin lukenut jutun tästä uudesta kahvilasta ja taidegalleriasta. Tilat olivat kertakaikkisen upeat. Vanha tehdas rosoisine pintoineen luo kiinnostavan kontrastin esillä olevaan taiteeseen. Minua ainakin kiehtoisi esimerkiksi työtila tuollaisessa loft-henkisessä miljöössä!

Kolmas kohteemme oli minulle lapsuudesta erittäin tuttu Kallenaution Kievari. Vähintään kerran kesässä otimme siskojeni kanssa polkupyörät alle ja poljimme tuon viiden kilometrin mäkisen, mutkaisen ja hikisen tien Kallenautioon vain saadaksemme jäätelöt. Jäätelöiden jälkeen minua kiehtoi erityisesti pihan puodin tarjonta, jossa myytiin pääsääntöisesti paikallisten käsityöläisten tuotteita. Mieleen ovat jääneet puiset pienet eläimet sekä neulotut nuket. Ja niitähän sieltä edelleen löytyi! Valinnanvaraa löytyi lastenvaatteista puisiin keittiölastoihin ja takorautaisiin naulakoihin. Ihanan nostalginen visiitti. Pihapiirin kanat ja lampaat ilahduttivat pikkuväkeä ja jos aikaa olisi ollut loputtomiin eikä sade olisi yllättänyt, olisimme todennäköisesti jämähtäneet leikkipaikkaan tuntikausiksi.

RUOVESI - The one and only

Okei, pakko alkuun myöntää, että olen hieman puolueellinen. Onhan kyseessä sentään minun kotipaikkakuntani. Yleensä majoitumme Mäkelän Lomatuvilla, joka sattuu olemaan lapsuudenkotini ja jonka toimintaa siskoni nykyisin pyörittää. Täällä Ruoveden mummulassa lapset pääsevät tutustumaan lehmiin ja maitotilan arkeen. Parasta antia onkin meidän 4-vuotiaan mielestä ollut lehmien vienti laitumelle aamulypsyn jälkeen sekä maitorekan vierailu. Oman hohtonsa mummula-visiittiin tuo myös mökkimajoitus, lelut ja leikkimökki sekä uiminen ja saunominen rantasaunalla. Näiden mukavuuksien lisäksi bongasimme myös pokestopin ja gymin aivan pihapiiristä!

Ruoveden keskustassa on pakko kesäisin vierailla Laivarannassa. Kävimme syömässä perheen kanssa Rantaravintolassa ja oi autuutta kun pääsin yhtenä iltana istumaan ystäväni kanssa Katrina-laivalle. Laivarannasta lähtee myös runopolku Runebergin lähteen kautta Haapasaareen. Sitä on tullut aikanaan lenkkeiltyä koiran kanssa useaan otteeseen. En tiedä mitä runopolulle nykyisin kuuluu - onko sitä enää olemassa? Jätämme tarkemman tutkimisen ensikesään!

Kun olin liikenteessä yksin lasten kanssa, silloin söimme lounaan Kukkapaikalla. Viljamakasiinin taidenäyttelyn jälkeen suuntasimme jälkiruualle uudistettuun Haapasaaren lomakylään, tai siis Ruovesi Campingiin. Lasten energiat oli pakko päästä vielä purkamaan ennen lähtöä Ruoveden seurakuntatalon, Aatoksen, leikkipuistoon. Se oli M:n mielestä hienompi kuin mikään Jyväskylässä! :D

Taidenäyttelynnälkäisten kannattaa suunnata Viljamakasiiniin, jossa mekin lasten kanssa kävimme. Minä nautin taiteesta - lapset riehuivat penkkien päällä. Ihan perusmeininki siis. Onneksi saimme suurimman osan ajasta mekastaa keskenämme. Esillä olleesta Ruoveden taideyhdistyksen näyttelystä löytyi myös nuoruudesta tutun Maria Vileniuksen maalaama taulu, joka saa meiltä uuden kodin. Olen erittäin innoissani tästä!

TAMPERE (ja Lempäälä)

Vierailimme Näsilinnan puistossa ja Tiitiäisen Satupuistossa, jotka olivat aivan huikeat tärpit näin lapsiperheen näkökulmasta. Tallipihalta suuntasimme Koskipuistoon ja Pikku Kakkosen leikkipuistoon - myös aivan must-kohde lasten kanssa. Leikkipuistoilun päälle välipalaksi maistuivat Vohvelikahvilan herkut. Nautimme runsaasta ravintolatarjonnasta, kuuntelin live-musiikkia Laikun lavalla ystävieni kanssa ja joimme lasilliset vanhojen bändimuistojen kunniaksi. Aamupalapaikaksi valikoitui perinteisesti Amurin helmi, joka sijaitsi aivan majapaikkamme vieressä. Yhtenä sadepäivänä suuntasimme Ideaparkkiin, jossa käytiin kokeilemassa Zones Ideaparkia. Ennätin vielä oman reissuni lomassa piipahtamaan aika pikaisesti Finlaysonin Art Arealla. Se. Oli. Hieno. On kyllä ehdottomasti yksi ensikesän vierailukohteista, johon varaamme tarpeeksi aikaa.