Kyllä! Värikylpy, luit oikein. Ei, se ei tarkoita kylpyä värillisessä vedessä tai ammeessa. Se tarkoittaa taaperoille suunnattua
taide-elämystä, jossa taapero pääsee kosketuksiin erilaisten värien ja
materiaalien kanssa. Tavoitteena on värien ja materiaalien moniaistinen
kokemuksellisuus ja elämyksellisyys – niin taaperoille kuin vanhemmille.
Alun perin värikylpy –konsepti on luotu vauvaperheille. Värikylpy.fi–sivustolla kerrotaankin, että vauvojen värikylpy -työpajojen alkusysäyksen
taustalla oli havainto, miten kuvataiteeseen liittyvä toiminta on
pääsääntöisesti suunnattu yli kolmevuotiaille. Ensimmäiset Vauvojen värikylpy
-työpajat järjestettiin Porin taidemuseossa syksyllä 2003, josta syntyi aivan
uudenlainen toimintamalli koko Suomeen. Ja vauvojen värikylpy-toiminta on
lähtenyt suorastaan lentoon sen jälkeen – eikä loppua näy!
Minulle värikylpy-konsepti oli tuttu jo entuudestaan, sillä esikoisen kanssa jo aikanaan suuntasimme tällaisen yhteisen kokemuksen ääreen. Tiesin siis jo etukäteen, että esim. kaikki värit mitä värikylvyissä käytetään, ovat turvallisia lapsille. Ne meinaan koostuvat elintarvikkeista! Ja kyllä, niitä saa luvan kanssa maistella värikylvyn yhteydessä. Myös aikuiset. J
Minun ja A:n reissu alkoi oikein mukavasti, vaikka äitiä hieman
jännitti etukäteen, sillä samalle päivälle osui myös pikkukaverin päiväkodin
aloitus. Jännitys oli turhaa, sillä kaveri pysyi hereillä autossa. Koska
värikylpy alkoi vasta klo 18.30, varauduin ottamalla mukaan iltapalan, ja –maidon
sekä yökkärin. Taaperon päivä saisi tulla tämän aktiviteetin jälkeen täyteen ja
kerrankin luvan kanssa nukahtaa yöunille kotimatkalla. No, kaiken tämän
suunnitelmallisen organisoinnin seurauksena puhelimeni jäi kotiin, koska
ajattelin ladata akun täyteen, että varmasti saa otettua riittävästi kuvia.
Olin nähnyt etukäteen somessa kuvia TaidePiiLOn Majasta, joten osasin jo aavistella mikä siellä meitä odottaa. Jyväskylän ydinkeskustan Kauppakeskus Forumin tyhjään liiketilaan oli rakentunut mitä mainioin maja kaikenikäisille ja lapsenmielisille. Se oli kerrassaan upea. A oli asiasta varmasti samaa mieltä, sillä ulkovaatteiden riisumisesta ei kulunut aikaakaan, kun vesseli jo kirmasi ympäri valtavaa ja valtavan hienoksi ja houkuttelevaksi tehtyä tilaa. TaidePiiLOn väki onnistui jälleen yllättämään taitavuudellaan.
Ensimmäisenä A:n huomio kiinnittyi vauvojen taidenäyttelyn Vinkkiksen useampaan mobileen. Siitä matka jatkui keltaisen jumppapatjan päällä oleviin kultaisten ”hernepussien” pariin, joiden erilaiset muodot ja rapisevat täytteet pysäyttivät tutkailemaan niitä tarkemmin. Tästä jo A-mies sinkosi kohti liikkeeseen kannustavaa leikkiä varten pystytettyyn pisteeseen, jossa oli hurjan mukava repiä irti lattiaan teipattuja toimintaehdotuksia. Hyvin nopeasti kiinnitin kaverin huomion seuraavaan kohteeseen, eli kaupunkileikkiin. Se oli niin hieno! Siinä lapset ja aikuiset pääsevät itse rakentamaan kaupunkia pahvilaatikoista, joihin saa piirtää, leikata, liimata – mitä vain mieleen tulee tehdä annetuilla materiaaleilla. Niin kekseliäitä juttuja olivat majailijat saaneet viikossa aikaiseksi.
Koska meidän kaverilla paras puuha on se, mikä kestää kerrallaan maksimissaan minuutin, kerkisimme myös tutustua puisiin laatikkoihin, joiden sisään sai ryömiä ja toisessa leikkiä kioskia. Tämän jälkeen olikin jo hyvä hetki siirtyä värikylvyn pariin. Tässä kohtaa hetken mietin, että kuinkahan meidän käy. Kaverin vauhti oli siinä vaiheessa jo sitä luokkaa, että paikallaan pysyminen saattaisi tuottaa hankaluuksia. Aioin joka tapauksessa yrittää.
Se aloitettiin tutkailemalla lattialla olevia tauluja, joista löytyi värikkäitä suurennoksia valokuvista. Tähtitaivaan parista suunnistimme värikylpyalueelle. Kyllä, tähän toimintaan on hyvä varata oma suojattu tila. No, kohta näette miksi. Alussa taaperot ja vanhemmat saivat kuulostella sekä tunnustella erilaisista materiaalista lähteviä ääniä, jotka johdattivat värikylpijät harmaan marraskuun vastapainoksi kirkkaiden värien ääreen.
Ensimmäisellä kierroksella tarjoiltiin iloisen keltaista mangososetta, johon lapset sai upottaa kätensä. A ihmetteli tovin, ennen kuin uskaltautui kokeilemaan. Tässä vaiheessa meille oli jo tarjoiltu toinen kierros seuraavaa väriä, muistaakseni punakaalista aikaan saatua. Yritin ohjailla A:ta tarttumaan hetkeen ja kokeilemaan miltä väri tuntuu käsissä. Hän upotti kätensä väreihin, joka aiheutti puistatuksia ja kylmänväreitä. Ajattelin heti, että no niin, homma oli meidän osalta siinä. Toinen värikylpy-ohjaajista osasikin kertoa, että vuoden iässä näin yleensä alkaa käymään, jolloin lapsi osaa kaivata jo jotain apuvälinettä työstämiseen. Meille olikin jaettu etukäteen tiskiharjat, johon taaperon oli helppo tarttua ja se innoittikin ”maalaamaan” muutaman vedon.
Eteemme tarjoiltiin hyvään tahtiin lisää maalausmateriaalia; tyrnirouhetta, lääkehiiltä ja perunajauhosta tehtyjä palleroita. Siinä vaiheessa tajusin kokeilla kastaa taaperon varvasta värien sekaan ja sillä hieman levittää väriä. Sehän toimi! Se ei aiheuttanut vilunväreitä ja tuntui vesselistä ilmeisesti ihan mukavalta hetken aikaa. Ainoa miinus asiassa näin vilkkaan kaverin kanssa oli tietysti työhön upotettujen jalkojen liukkaus. Äidin refleksitasot tuli ainakin hyvin testattua, ennen kuin jalat saatiin kuivattua. A:n eleistä huomasin, että työmme oli nyt valmis, joten oli aika päästää vauhtiveikko jälleen tutkailemaan majan antia.
Ajankulu katosi täysin, eikä minulla edelleenkään ole käsitystä, että kauanko meidän maalauspuuhissa meni. Tuntui, että tuo hetki livahti ohi salaman lailla. Parasta värikylvyssä onkin juuri se, että saa keskittyä siihen hetkeen ja lapsen kanssa yhdessä touhuamiseen. Ei tarvitse stressata syntyvää sotkua tai sen siivoamista – kunhan vain muistaa lapsen lisäksi itsekin varautua vaihtovaatteilla.
Monelle vanhemmalle sotkun sietäminen on varmasti tässä se isoin haaste. Värikylpy antaa hyvin eväitä päästää tietoisesti irti omassa päässä jyskyttävästä ajatuksesta varoa ja pelätä sotkua. Se ”sotku” on nimittäin sen yhteisen hetken päätteeksi maailman kaunein taideteos. Se taideteos muistuttaa meitä vanhempia loppuikämme tuosta ohikiitävän lyhyestä hetkestä, jonka saimme joskus jakaa rakkaan ja tärkeän pienokaisen kanssa.
Menkää ihmiset rohkeasti värikylpyyn vauvojenne ja taaperoidenne kanssa. Ensivuonna se hetki on saattanut jo mennä ohi.
TaidePiiLOn Maja on auki vielä lauantaina, jolloin siellä vietetään Taaperoiden taidepäivää. Olemme ehdottomasti menossa. 4,5-vuotias isovelikin saa lähteä mukaan, sillä uskon hänen varmasti viihtyvän majan aktiviteettien parissa sillä välin, kun me katsotaan taaperoteatteria ja leikitään kotia. Kasvomaskien ja käsidesien lisäksi Majassa on tilaa riittäville turvaväleille, joten me kyllä uskallamme lähteä kuluttamaan luovuutta, leikkiä ja lastenkulttuuria.
*Värikylpy-lippu saatu
Kiitokset kuvista TaidePiiLOn Mari ja Maria! <3
Kommentit
Lähetä kommentti