Itkua ja muita tunteita taidegalleriassa

Nyt olisi aivan erityisen mahtavaa päteä sillä, että käyn ahkerasti taidenäyttelyissä ja museoissa. Totuus on valitettavasti toisenlainen. Parisen vuotta sitten jo otin tavoitteekseni, että kävisin jälkikasvun kanssa taidenäyttelyssä joka viikko vaikka töiden jälkeen. Olihan minulla sentään Museokortti, joten ei siis ollut väliä viipyikö siellä vartin vai kaksi tuntia. Ja sen voimin olisi aina helppo palata uudestaan näyttelyyn, mikäli kierros syystä tai toisesta jäisi kesken. Lisäksi lapset pääsevät pääsääntöisesti maksutta kaikkiin Jyväskylän museoihin ja gallerioihin. No, viikkotavoite ei oikein onnistunut joten vaihdoin sen kuukausitavoitteeksi. Tämäkään ei onnistunut, sillä kuukaudetkin vaihtuivat turhan vikkelään. Säälittävää aikaansaamattomuutta, eikö?

Viime perjantaina tartuin tätä härkää sarvista ja otin vihdoin asiakseni vierailla Jyväskylän Taiteilijaseuran ylläpitämässä GalleriaBeckerissä, jossa sijaitsee myös Taidelainaamo. Olin oikeastaan matkalla Taidelainaamoon, joten esillä ollut näyttely tuli kätevästi nähtyä siinä sivussa. Taidelainaamoa olen harkinnut vakavasti ainakin kaksi vuotta. Nyt päätin, että uuden kodin seinälle olisi saatava ihan oikea taideteos. Lähtöäni siivitti myös anopin ja naton hiljattainen vierailu kyseisessä kohteessa, sillä he olivat löytäneet sieltä aivan ihastuttavat Kirsi Tapperin hevosaiheiset teokset seinilleen. Minäkin haluan!

Mies sattui sinä perjantaina lähtemään sopivasti iltavuoroon, joten minulla oli pari tuntia aikaa hengailla jossain, ennen kuin hakisin esikoisen päiväkodista. Meillä on nyt vielä sellainen vaihe vauvan kanssa, että päiväunet ovat lähinnä pikaiset päivätorkut. Huilataan max puoli tuntia ja sitten herätään itkuun, kun on käännytty mahalleen. Ja eipäs se uni enää tulekaan sen jälkeen. Onneksi autossa nukahtaminen on sujunut vielä toistaiseksi niin, että hetken aikaa voi pyöriä jossain muualla rattaiden kanssa, ennen kuin herätään.

Niin kävi tälläkin kertaa, että autoon nukahdettiin ja riemuitsin jo, että näyttely- ja taidelainaamovierailu onnistuu muitta mutkitta. Pysäköin auton pihaan ja lähdin kipuamaan turvakaukalon kanssa rappuja ylös. Galleria Becker sijaitsee vuonna 1903 rakennetussa puuhuvilassa ja on kieltämättä upea rakennus, mutta silloin ei luonnollisesti ole uhrattu ajatustakaan rakennusten esteettömälle kululle. Rattaat ja vaunut eivät siis kulkeudu muuten kuin kantamalla katetulle terassille, johon ne voisi kätevimmin vierailun ajaksi jättää.

Gallerian nettisivuilla kerrotaan, että siellä järjestetään vuosittain 17 nykytaidenäyttelyä ja ne vaihtuvat kolmen viikon välein. Minulla oli ilo osua juuri Riitta Lähdesmäki-Puttosen Vääjäämätön –näyttelyyn, joka koostuu joukosta nimettömiä musteella ja hiusterällä tehtyjä piirustuksia. Ne olivat kerrassaan upeita ja toimivat hienosti tuollaisessa kollaasinomaisessa asettelussa, miten ne oli laitettu esille. Taidenäyttelyissä yleensä katson taidetta niin, että on teoksia joista pidän ja jotka puhuttelevat ja on teoksia, joita haluaisin kotiin omalle seinälle. Nämä olivat juuri näitä jälkimmäisiä ja olisin kelpuuttanut niistä kotiini jokaisen.

Teokset vaativat tarkempaa tarkastelua aivan lähietäisyydeltä ja ne on sopivasti asetettu esiin katselukorkeudelle. Niin uskomattoman pikkutarkkaa jälkeä. Olisin voinut tarkastella näitä kauemminkin, mutta pieni seuralaiseni tietysti alkoi heräilemään, eikä ollut lainkaan tyytyväinen oloonsa. Otin vaatetta pois ettei tulisi kuuma, heijasin kaukaloa jalalla ja käsissä. Se auttoi aina viideksi minuutiksi kerrallaan, kunnes itku taas alkoi. Totaalinen uppoutuminen tähän taidemaailmaan ei valitettavasti tällä kertaa tästä syystä onnistunut.

Riitta Lähdesmäki-Puttosen Vääjäämätön -näyttely
Galleria Beckerissä vielä 29.1. asti.

Näyttelytila koostuu kahdesta huoneesta ja niiden akustiikkaa tuli testattua "hauskasti" tällä menetelmällä. Hyvin siis kaikui! Muita näyttelykävijöitä ei sillä kertaa ollut saman aikaisesti paikalla, joten säästyin paheksuvilta katseilta. Toisaalta minulla ei vielä ole tässä vaiheessa tarpeeksi tietoa muiden näyttelykävijöiden asenteista vauvojen äänimaailmoja kohtaan. Lupaan kyllä laskea ja raportoida tänne jokaisen huokauksen ja silmien pyörityksen. Tämä tutkimusmatka siis jatkukoon!

Gallerian puolelta siirryimme Taidelainaamon puolelle, joka myös koostuu kahdesta huoneesta. Toisessa huoneessa sijaitsee myös Jyväskylän Taiteilijaseuran galleria- ja taidelainaamokoordinaattori, jonka tietämystä kannattaa ehdottomasti hyödyntää lainaamon taideteoksiin tutustuttaessa ja varsinkin silloin, jos on jotain tietynlaista hakusessa. Enpä huomannut katsoa kelloa, kauanko talossa viivyin. Kerkisin penkomaan toisen huoneen taidekokoelman aika perusteellisesti läpi, johon tietysti sisältyi sitä vauvan hyssyttelyä ja nukuttamista, että pystyin jatkamaan tutkimusmatkaani. 

Tuntui hieman hassulta, että ajatus siitä, minkä tyyppistä taidetta olin ajatellut haluavani kotini seinille, muuttui aika paljonkin näitä teoksia selatessa ja katsellessa. Oma mielikuva abstraktista isosta taideteoksesta muuttui haluun löytää jotain, joka esittää jotain, tai puhuttelee muuten omalla tavallaan. Tein myös hauskan havainnon siitä, että saman taiteilijan tekemät työt viehättivät minua kerta toisensa jälkeen, vaikka niiden tyylit olivat erilaisia ja ne sijaitsivat eri paikoissa. Kolusin töitä niin läpi, että tarkastelin ensin teosta ja vasta muodostettua mielipiteeni katsoin, kenen työ oli kyseessä. Kaikista erityisimmäksi minulle valikoitui Johanna Piston Bastard –teos. En tiedä tarkalleen mikä eläin teokseen on tehty, mutta jotain niin tuttua siinä oli, että se vei sydämeni mukanaan. Kuvassa näyttäytyi minulle häivähdys edesmenneen koiramme sielunmaisemasta. Tätä kuvaa voin tuijottaa vaikka kuinka kauan kyllästymättä siihen. Päätös teoksen lainaamisesta oli luultua helpompi. Valinnanvaraa kuitenkin on vaikka millä mitalla.

Miten Taidelainaamo toimii?

Minun mielestä tämä Taidelainaamo on nerokkain keksintö tällä saralla hetkeen. Minäkään en tiennyt, että kyseinen Taidelainaamo on ollut olemassa jo vuodesta 1985 lähtien osana Jyväskylän Taiteilijaseuran toimintaa. Kokoelmassa on yli 1 000 teosta mm. grafiikkaa, maalauksia, piirustuksia, valokuvateoksia sekä veistoksia yli sadalta eri taiteilijalta, jotka ovat seuran jäseniä tai pitäneet näyttelyään gallerian puolella. Taidelainaamolta löytyy myös verkkokauppa, jossa myydään seuran jäsentaiteilijoiden teoksia. Taideteoksiin voi siis tutustua jo etukäteen kotisohvalta käsin. Paikanpäällä voi vielä varmistua, että kyseinen teos on se itselleen mieluisin ja mikäli vielä epäröi, niin taideteoksia voi myös käydä ”sovittamassa” kotona, jotta saa vielä lopullisen varmistuksen sen sopivuudesta.

Teoksia voi siis ostaa tai lainata. Homma toimii niin, että teoksen voi vuokrata kuukausimaksulla ilman korkoa tai muita kuluja. Kuukausimaksut määräytyvät teoksen hinnan mukaisesti alkaen 10 €/kk ja omien selailujen perusteella suurin osa teoksien vuokrista tuntui olevan liikkuvan 20-30 €/kk hujakoilla. Erityisen hienoa tässä on se, että mikäli kyllästyy johonkin teokseen, niin sen voi aina käydä vaihtamassa toiseen tai palauttaa kokonaan. Ja parasta tässä tietenkin on, että teoksen, mihin on mieltynyt, voi ajan saatossa myös lunastaa omaksi. Kuukausimaksua maksetaan, kunnes teos on kokonaan maksettu. Nykyajan ihmiset ovat tottuneet ostamaan osamaksulla, niin tämä on suorastaan naurettavan helppo tapa hankkia kotiin laadukasta taidetta. Ja tukea samalla paikallisten taiteilijoiden työtä.

Meidän taideteoksemme jäi vielä hetkeksi Taidelainaamoon odottamaan noutoa. Hyväksytin nimittäin taulun ensin kotona, että sopiihan se kaikille. Tuntui sopivan ja se kotiutuu ihan näinä päivinä. Sitten ollaankin taas jännän äärellä, että mistä se löytää paikkansa. Ja millainen sisustusvimma siitä alkaa. Se on sitten taas ihan oma tarinansa.